TAMPERE, THE BIGGEST inland city in the Nordic countries, is located on a spot between two great lakes, Näsijärvi and Pyhäjärvi. Here you can enjoy culture, congresses, nature, lakes, activities, great food, cool people, events, and festivals all year round. No wonder the city is an increasingly popular tourist destination.
These photos show the downside of this popularity. While the tourism is growing, the environment gets more affected not only by transportation and traffic but also by waste problems.
It is estimated that on average a tourist generates 10–15% more waste than a local resident. Each tourist decides whether to recycle rubbish properly or throw it on the ground. These decisions might seem insignificant at the moment, but they can have a lasting impact on the environment.
Some rubbish can vanish in a couple of weeks, but other will stay there forever. An apple core will be there for 2 to 6 months, the decomposition time of a cigarette is 5 years and a chewing gum will last at least 20 years. A plastic bag will decompose in anywhere from 10 to 100 years if exposed to the sun, but its environmental legacy may last forever.
POHJOISMAIDEN SUURIN sisävesikaupunki Tampere sijaitsee Näsijärven ja Pyhäjärven välissä. Kaupunki tarjoaa kulttuuria, kokouksia ja kongresseja, luontoa, aktiviteetteja sekä loistavaa ruokaa, ihmisiä ja tapahtumia ympäri vuoden. Ei ihme, että sen suosio turistikohteena kasvaa jatkuvasti.
Nämä valokuvat avaavat tuon suosion kääntöpuolta. Turismin kasvaessa sen ympäristövaikutukset lisääntyvät niin kuljetusten ja liikenteen kuin jätteidenkin kautta.
Arvioiden mukaan jokainen turisti tuottaa keskimäärin 10–15 % enemmän jätettä kuin paikallinen asukas. On jokaisesta itsestään kiinni, laittaako hän jätteensä kierrätykseen vai heittääkö ne maahan. Nämä päätökset voivat tuntua vähäpätöisiltä, mutta niillä on pitkäkestoinen vaikutus ympäristöön.
Jotkin roskat häviävät parissa viikossa, mutta toiset ovat ikuisia. Omenankara katoaa 2–6 kuukaudessa, savukkeen maatumisaika on viisi vuotta ja purukumin 20. Valolle altistuessaan muovikassi voi hajota 10–100 vuodessa, mutta hajonneenakin se voi kuormittaa ympäristöä ikuisesti.