Poikkeustilasta kestävään tai kestämättömään elvytykseen

18.06.2020
Kuva: Drew Beamer/Unsplash

Koronapandemia on ”planeetan kokoinen koe”, joka huojuttaa globaalia taloutta. Se on tuonut esille haavoittuvuutemme. Mutta poikkeustilanne voi tarjota myös arvokkaan ”pysähdyspaikan”, jolta suunnata toiselle kehityspolulle.

Nämä ajatukset ja blogin myöhemmät arviot korona-ajan vaikutuksista perustuvat laadulliseen tutkimukseen, jossa haastattelimme kestävän kiertotalouden keskeisiä sidosryhmiä touko-kesäkuussa 2020. Haastateltavia oli yhteensä 36. He edustivat poliittista päätöksentekoa, ministeriöitä, keskusjärjestöjä, kehitys- ja tukiorganisaatioita, alueellisia toimijoita, kaupunkeja ja yrityksiä.

Osa haastatelluista näki korona-ajan tilapäisenä, lyhyenä ajanjaksona, joka ei pysyvästi ehdi muuttaa arvojamme, ajatteluamme tai käsitystämme kiertotaloudesta. Tästä huolimatta tai tämän johdosta matkamme pois perinteisestä lineaarisesta talouden mallista jatkuu. Elvytystoimet voivat joko tilapäisesti hidastaa tai merkittävästi vauhdittaa siirtymää kohti kiertotaloutta.

Talous kuntoon hinnalla millä hyvänsä?

Haastatteluiden myötä piirtyi kaksi mahdollista polkua eteemme: 1) kestämätön elvytys tai 2) kestävä eli vihreä elvytys. Kestämätön elvytys hidastaa kiertotalouteen siirtymistä. Se juontaa juurensa huoleen siitä, miten yritykset pärjäävät. Kestämätön elvytys johtaa toimimaan vanhoilla tavoilla kulutukseen perustuvassa talousjärjestelmässämme, jonka keskiössä ovat talouden kasvu ja teollisuuden toimivuus. Niukat resurssit, verkostoitumisen ja vuorovaikutuksen puute sekä eristäytyminen hidastanevat erityisesti pk-yritysten kehitystyötä ja ideointia.

Kun talouskasvua vauhditetaan vanhoilla malleilla ”raha edellä”, voivat ympäristötavoitteet unohtua. Mikäli ihmisten hätä, runsas työttömyys ja talouden hidastuminen on suurta, yhteiskunnan ja kestävän kiertotalouden edistäminen nähdään poliittisesti ja sosiaalisesti hankalana.

Kulutuskäyttäytymisessä on tapahtunut kahdenlaisia reaktioita. Yhtäältä korona on lisännyt hygieniaan liittyvää muovin käyttöä. Myös kertakäyttökulttuuri ja kaupunkipuistojen jäteongelmat ovat kasvaneet noutoruokailun lisääntyessä. Toisaalta kulutuskäyttäytymisessä on nähtävissä muutos kestävään suuntaan. Kuluttajat arvioivat tuotteiden tarpeellisuutta tarkemmin, matkustavat vähemmän ja ovat tarkempia rahan käytössään.  Nämä esimerkit edustavat kestävyysajattelua, joka tarjoaa perustan taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävälle elvytykselle.

Kiertotaloussiirtymä työllistää, säästää rahaa ja luonnonvaroja

Toinen polku vie meitä vauhdikkaammin kohti kestävää kiertotaloutta. Koronan ja yhä painokkaamman julkisen kestävyyskeskustelun myötä olemme esimerkiksi kiinnittäneet tarkemmin huomiota toimitusketjuihin, alueellisesti kestäviin ruokajärjestelmiin ja huoltovarmuuteen sekä rakentamisen, raideliikenteen ja toimitilojen tarpeisiin. Olemme myös arvioineet energiaratkaisujamme uudelleen.

Koronasta seurannut vanhojen toimintatapojen uudelleenarviointi on mahdollisuus uusiin arjen ja liiketoiminnan ratkaisuihin. Esimerkiksi omavaraisuus ja sen puute on teemana noussut sekä organisaatio- että yksilötasolla esille myös mediassa. Kulutuskäyttäytymiseen uskotaankin jatkossa liittyvän vahvemmin kiinnostus tuotteen alkuperästä.

Vihreä elvytys edellyttää osaoptimoinnista luopumista sekä taloudellisten ja poliittisten intressien yhtenäistämistä. Korona on osoittanut, että kun tahtoa on ja muutosvastarinta selätetty, käytössämme on tarvittavia elvytysresursseja. Haastateltavat korostivat, että isot investoinnit ovatkin nyt tarpeen, sillä ne toimivat esimerkkeinä ja näyttävät suuntaa kestävämpään liiketoimintaan.

Haastateltavien mukaan korona ei merkittävästi vaikuta kiertotaloussiirtymään. Sen sijaan kestävä kiertotalous voi toimia pelastajana tällä haavoittuvuutemme osoittaneella ”pysähdyspaikalla”. Kiertotaloussiirtymän myötä organisaatioiden on mahdollista työllistää ja säästää sekä rahaa että luonnonvaroja.

Lue lisää koronapandemian yhteydestä kestävään kiertotalouteen.

Heta Leinonen
WP6 Sidosryhmävuorovaikutus
CICAT2025