Tarvitseeko vaatteita omistaa? 

Pysähdy miettimään: Kuinka paljon aikaa pyykkihuolto sinulta vie? Mitä työvaiheita siihen liittyy? Mitä tavaroita tarvitset tähän? Mitä jos pyykkihuoltoon ei tarvitsisi käyttää enää aikaa? Mitä jos et tarvitsisikaan enää pyykinpesukonetta, tilaa vaatteiden kuivatukseen tai edes vaatekaappia? Mitä jos ei tarvitsisi syksyisin miettiä, mihin talvivaatteet tulikaan piilotettua viime keväänä? Täysin utopiaa, voit ajatella.  

Sain osallistua tänä syksynä lainavaatepilottiin, joka oli osa Telaketju 2 -hanketta. Pilotissa kokeiltiin arkivaatteiden lainausta, ja vaatteet pilottiin tulivat Pure Waste -yritykseltä. Kokeiluun sai valita viisi vaatetta, jotka sai postin kautta hakea kotiin noin kahden viikon välein. Vaatteita käytettiin normaalisti ja käytön jälkeen vaatteet palautettiin pesuun. Noin viikon päästä vaatteet tulivat puhtaina taas käytettäväksi. Minun ei siis tarvinnut pestä, silittää eikä viikata kaikkia vaatteitani tänä syksynä.  

Kiertotalous haastaa ajatteluamme omistamisesta 

Arkivaatteiden lainaus, jota lainavaatepilotissa kokeiltiin, on esimerkki tuote palveluna -mallista, yhdestä kiertotalouden liiketoimintamallista. CICAT2025-hankeessa käytämme kestävän kiertotalouden käsitettä. Se tarkoittaa luonnonvarojen käytön vähentämistä, materiaali-, energia- ja ravinnekiertojen sulkemista sekä sitä, että tuotteiden, materiaalien ja resurssien arvo säilyy taloudessa mahdollisimman kauan. Tämän lisäksi mielestäni kiertotaloudessa on tärkeää omistajuuden murros. Yritykset voivat myydä tuotteita palveluna, jolloin tuotteen omistajuus pysyy valmistajalla, mutta kuluttaja tai yritysasiakas saa tarvitsemanansa tuotteen käyttöönsä. Monelle tuttu esimerkki tästä on kopiokoneiden leasingpalvelut toimistoilla. Jossain vaiheessa ehkäpä myös vaatteet, joita ei tarvitse omistaa, vaan ne saa lainaksi! 

Tulevaisuudessa myös vertais- ja jakamistalous tulee entisestään kasvamaan. Vertaistaloudessa kuluttajat hankkivat tavaroita toisilta kuluttajilta yritysten sijaan. Jakamistaloudessa taas yksityishenkilöt voivat kimpassa hankkia jonkun tavaran yhteiskäyttöön. Tämä toimii tilanteissa, joissa tavaraa käytetään harvemmin. Esimerkiksi omakotitaloalueella voisi miettiä, että tarvitseeko jokaisella asukkaalla olla oma ruohonleikkuri, jos sitä tarvitaan vain noin tunti viikossa kesällä. Kiertotalouden kannalta järkevää tässä on, että tuotteen käyttökerrat kasvavat sen sijaan, että tavara lojuu varastossa suurimman osana ajasta käyttämättömänä. Vaate-esimerkkiä käyttääkseni en halua omistaa pyykinpesukonetta, mutta haluan toki säännöllisesti puhtaita vaatteita. Vaatelainaus mahdollisti tämän.  

Omat vai lainavaatteet? 

Valitettavasti lainavaatekokeilu oli vain kokeilu. Nyt minun pitää taas palata vanhaan arkeen, jossa itse pesen, silitän ja viikkaan vaatteeni siisteihin pinoihin vaatekaappiini. Itse innostuin kokeilusta paljon, koska huomasin, että se vähensi vaatehuoltoon käytettyä aikaa. Lisäksi huomasin, että pidin vaatteita pidempää ennen, kuin laitoin ne pesuun, koska tiesin, että joudun hetken aikaa odottamaan ennen, kuin saan vaatteet taas käyttööni.  

Tiedän, että Suomessakin on jo tarjolla lainavaatepalveluja, mutta itse asun pienellä paikkakunnalla eikä tällaista palvelua ole itselleni saatavissa. Tästä syystä pidin, että tässä palvelussa oli myös kuljetus mukana. En kokenut pakettien postittamista rasitteena, kun yhdistin nämä matkat viikoittaiseen kauppamatkaani.   

Marileena Mäkelä
Jyväskylän yliopisto
marileena.t.makela@jyu.fi