Tiedon jakaminen tärkeää tekstiiliteollisuuden siirtymisessä kohti kiertotaloutta
Mitä oletuksia ja käsityksiä suomalaisilla tekstiilialan yrityksillä on kiertotaloudesta ja kiertotalouden prosessien omaksumisesta? Entä mitä haasteita ja mahdollisuuksia suomalaiset tekstiilialan yritykset ovat kokeneet kiertotalouden prosesseihin liittyen?
Vastauksia edellä lueteltuihin kysymyksiin selvitän pro gradu -tutkimuksessani. Tutkimukseni käy läpi myös sitä, miten kiertotalouteen siirtymistä pitäisi tukea tulevaisuudessa Suomessa tekstiilialan yritysten näkökulmasta. Tutkimukseni tarjoaa näkemyksiä siitä, mitkä seikat kiertotalouteen siirtymisessä hidastavat suomalaisia tekstiilialan yrityksiä. Tämän lisäksi tutkimukseni havainnollistaa, kuinka näitä yrityksiä voidaan tulevaisuudessa tukea kiertotalouteen siirtymisessä.
Aineisto koostui yhteensä 16 puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka tehtiin toukokuussa ja kesäkuussa etäyhteyksin koronapandemian vuoksi. Haastateltavat olivat neljän suomalaisen tekstiilialan yrityksen henkilöstöä.
Haastatteluihin valikoidut yritykset kertoivat olevansa vastuullisia toimijoita. Valitsemalla yrityksiä, jotka kertoivat olevansa vastuullisia, pyrittiin varmistamaan osallistujilla olevan ymmärrystä vastuullisesta liiketoiminnasta sekä kiertotaloudesta. Tutkimukseen osallistui useissa eri rooleissa toimivia henkilöitä, kuten toimitusjohtajia, markkinointivastaavia sekä tuotesuunnittelijoita.
Tutkimukseeni osallistuneilla yrityksien edustajilla oli hyvä yleinen käsitys siitä, mitä kiertotalous tarkoittaa. Heidän määritelmänsä keskittyivät pääasiassa jätteen vähentämiseen ja resurssien palauttamiseen. Määritelmissä toistuivat myös kierrättämisen sekä materiaalin uudelleenkäytön konseptit. Kiertotalouden kuvattiin myös olevan nimensä mukaisesta kiertävä järjestelmä, jossa raaka-aineet kiertävät.
Nykyiseen tuotantoon liittyvät kiertotalouden prosessit helppo omaksua
Tutkimukseeni osallistuneet yritykset suosivat kiertotalouden liiketoimintamalleja, joissa keskitytään pidentämään tuotteen elinkaarta. Stahel (2016) on jakanut kiertotalouden liiketoimintamallit kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä tukee tuotteiden uudelleenkäyttöä sekä tuotteiden käyttöiän pidentämistä esimerkiksi huoltamisen ja uudelleen valmistamisen kautta. Tutkimukseeni osallistuneista yrityksistä suurin osa sijoittui ensimmäiseen ryhmään, sillä muun muassa tuotteiden elinkaaren pidentäminen oli olennainen teema yritysten liiketoiminnassa. Toinen Stahelin (2016) ryhmistä keskittyy vanhojen tuotteiden ja palveluiden uusiksi tuotteiksi ja palveluiksi muuntamiseen kierrätyksen kautta.
Pro gradu -tutkielmaani osallistuneet painottivat, että heidän on helpompi omaksua kiertotalouden prosesseja, jotka liittyvät heidän nykyiseen tuotantoonsa. ”Closing the loop” eli kierron sulkemiseen liittyvät prosessit olivat vaikeammin omaksuttavissa osallistujien mukaan. Ormazabal et al. (2018) saivat tutkimuksessaan samanlaisia tuloksia. He tutkivat espanjalaisten rakennusalan pk-yritysten valmiuksia kiertotalouden omaksumiseen. Heidän tutkimuksessaan osallistujilla oli vaikeuksia tunnistaa kiertotalouden omaksumisen kasvattavan yrityksen kannattavuutta ja vastuullisuutta. Tutkimukseni tulokset kuitenkin osoittavat, että suomalaiset tekstiilialan pk-yritykset, jotka keskittyvät vastuullisuuteen, tunnistavat kiertotalouden tuovan yritykselle kannattavuutta ja kasvattavan vastuullisuutta.
Kaikki tutkimukseen osallistuneet yritykset tunnistivat, että kiertotalouden omaksuminen tuo lisää tuloja. Tämän lisäksi uusia asiakasryhmiä tunnistettiin kiertotalouden omaksumisen myötä. Kuitenkaan Ormazabal et al. (2018) tutkimuksen tuloksia ei voi täysin verrata tutkimukseeni, sillä rakennus- ja tekstiiliala poikkeavat paljon toisistaan. Olisikin siis mielenkiintoista tulevaisuudessa vertailla maiden välisiä käsityksiä kiertotalouden tuomista eduista tekstiilialan sisällä.
Karell ja Niinimäki (2019) korostavat suunnitteluprosessin roolin tärkeyttä suljetun kierron kierrätysprosesseissa. He painottavat, että suunnittelijoilla on rajallisesti mahdollisuuksia tehdä päätöksiä, jotka tukisivat suljetun kierron tekstiilien kierrättämistä. Pro gradu -tutkimukseni tulokset tukevat Karellin ja Niinimäen (2019) löydöksiä, sillä tutkimukseeni osallistujilla ei ollut juuri tietoa tekstiilikierrätyksen mahdollisuuksista ja prosesseista Suomessa. Tämän lisäksi tieto siitä, mitkä materiaalit soveltuvat tekstiilien kierrätykseen ja mitkä eivät, koettiin epäselväksi.
Kiertotalouteen liittyvää tietoa jaettava enemmän
Tutkimukseen osallistuneet yritykset tunnistivat monia esteitä kiertotalouden omaksumisessa. Esimerkiksi luotettavaa tietoa kierrätyksestä ja kiertotalouden omaksumisesta on liian vähän ja tieto on vaikeasti saatavilla. Tähän liittyen tietoa puuttui pääosin kierron sulkemisesta, joka koettiin yleisesti haastavaksi toteuttaa ilman ohjausta. Osallistujat myös painottivat, että nykyinen infrastruktuuri ja tekstiilien kierrätyksen laitteisto hidastavat kiertotalouteen siirtymistä, sillä näiden päivittäminen vaatisi suuret investoinnit. Osallistujat toivoivatkin, että kiertotalouden omaksumiseen olisi tulevaisuudessa saatavilla rahoitusta. Lisäksi osallistujat kokivat, että hallituksen tulisi ottaa vastuuta erilaisten asetusten ja ohjeistusten antamisesta, jotta yritysten olisi helpompi omaksua kiertotalouden prosesseja.
Pro gradu -tutkimukseeni osallistujat painottivat, että kiertotalouteen ja kierrätykseen liittyvää tietoa tulisi tulevaisuudessa jakaa enemmän. Tämän tiedon pitäisi olla myös helpommin saatavilla. Tulokset myös osoittavat, että tutkimukseen osallistuvat yritykset ovat valmiita tekemään yhteistyötä muiden yritysten ja toimijoiden kanssa, jotta kiertotalouden omaksumista voitaisiin vauhdittaa.
Staicu ja Pop (2018) kertovat tutkimuksessaan, että erilaisten toimijoiden ja tekstiilialan välillä on vain vähän kiertotaloutta koskevaa vuorovaikutusta. He lisäävät, että jokainen toimija näkee alan vain oma liiketoimintansa mielessä, joka johtaa matalaan kiinnostukseen siitä, mitä muut toimijat tekevät kiertotalouteen liittyen. Onkin kiinnostavaa, että tutkimuksessani käy ilmi se, että suomalaisen tekstiilialan yritykset ovat päinvastoin hyvin kiinnostuneita eri toimijoiden kehityksestä ja olisivat valmiita yhteistyöhön kiertotalouden edistämiseksi. Moni osallistuja kokikin, että vastuu kiertotalouteen siirtymisestä ei laskeudu yksittäisille toimijoille.
Tutkimuksessani kävi ilmi, että yleisesti vastuun kiertotalouden omaksumisesta ja siihen siirtymisestä koettiin olevan usealla toimijalla ja koskevan koko tekstiilialaa. Tutkimukseni tulokset myös korostavat sitä, että osallistujat kokivat yksittäisellä yrityksellä olevan vain rajatut mahdollisuudet vaikuttaa koko alan siirtymiseen kohti kiertotaloutta.
Tutkimukseeni osallistui ainoastaan suomalaisen tekstiilialan pienempiä toimijoita. Tämä johtui osittain koronapandemian asettamista rajoituksista, jotka vaikeuttivat yrityksiin yhteyden saamista. Olisikin kiinnostavaa, jos tulevaisuudessa suomalaisten tekstiilialan yritysten kokemuksia kiertotalouden omaksumisesta voitaisiin tutkia laajemmin. Lisäksi olisi arvokasta, jos EU-maiden välisiä eroja yritysten asenteista kiertotalouteen siirtymiseen tutkittaisiin.
Hanna Kämäräinen
Jyväskylän yliopisto
Pro gradu -tutkielma julkaistaan loppuvuodesta 2020.
Lähteet:
Stahel, W. R. (2016). The circular economy. Nature, 531(7595), 435–438.