Terveydenhuollon ympäristövastuu – alustavia tuloksia haastatteluista

23.11.2020

Tutkimuksen ensimmäisessä osassa tutkittiin, minkälainen asema ympäristövastuulla on eri sairaanhoitopiireissä ja ketkä ympäristövastuuta edistävät. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla vastuullisuusasioiden kanssa työskenteleviä asiantuntijoita 16 eri sairaanhoitopiirissä.

Alustavien tulosten perusteella ympäristön asema on hyvin erilainen eri sairaanhoitopiireissä ja ympäristövastuun toteuttamismahdollisuudet vaihtelevat eri puolilla Suomea. Osa sairaanhoitopiireistä on panostanut enemmän ympäristövastuuseen esimerkiksi luomalla kestävään kehitykseen tai vastuullisuuteen liittyviä ohjelmia, kun taas osalla ympäristövastuu ei näyttäydy minkäänlaisena prioriteettina.

Monissa sairaanhoitopiireissä ympäristövastuun edistäminen nojaa paljolti yksittäisten, aktiivisten toimijoiden oman motivaation varaan ilman organisaation ja johdon vahvaa sitoutumista. Ympäristöajattelu perustuu tällä hetkellä lähinnä jätteiden hallintaan ja lajitteluun. Ympäristövastuullisuus ei siis vaikuta integroituneen sairaanhoitopiirien normaaliin, päivittäiseen toimintaan vaan se nähdään siitä irrallisena toimintana.

Erityisesti tällä hetkellä koronapandemia on ajanut prioriteeteissa ympäristön ohi. Kaikki sairaanhoitopiirit haluavat tiivistää keskinäistä yhteistyötään terveydenhuoltosektorin ympäristövastuun parantamiseksi sekä laajentaa keskustelua myös sektorin sidosryhmiin.

Tekijä: Larissa Niemi, Turun kauppakorkeakoulu

Julkaistu: Webinaarin diat

Tulosten mahdolliset hyödyntäjät: Ministeriöt (YM, STM), Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, terveydenhuoltosektorin yritykset, kaupungit ja kunnat

Tulosten hyödyntäminen:

Alustavat tulokset osoittavat, että terveydenhuoltosektorin ympäristövastuun edistäminen vaatii vielä työtä. Ympäristövastuullisuus tulisi integroida osaksi organisaation strategiaa ja päivittäistä toimintaa. Tämä vaatii sitoutumista jokaiselta organisaation toimijalta sekä tukea ja resursseja johdolta, esimiehiltä ja kansallisilta toimijoilta, kuten ministeriöiltä.

Toimijat tarvitsevat koulutusta, motivointia, tukea ja vastuun jakamista, jotta vastuullisuuden kytkeytyminen omaan työhön tulisi näkyväksi. Jokaisella organisaatiolla tulisi olla selkeä prosessi ympäristömuutosten eteenpäinviemiseksi sekä henkilökunnan aloitteiden keräämiseksi. Ympäristöajattelu tulisi laajentaa entistä enemmän esimerkiksi sektorin päästöihin, energian- ja vedenkulutukseen, hankintojen vastuullisuuteen sekä kertakäyttökulttuurin kyseenalaistamiseen potilasturvallisuutta vaarantamatta.

Ympäristövastuullisten ratkaisujen on nähty olevan taloudellisesti kannattavia sekä tukevan ympäristöterveyttä, selviytymistä ja varautumista ilmastonmuutokseen ja tuleviin pandemioihin. Lisäksi ympäristövastuullisuudesta on nähty olevan etua uusien työntekijöiden rekrytoinnissa ja siten alan houkuttelevuudessa. Sektorin kaikilla toimijoilla on mahdollisuus siis vaikuttaa suomalaisen terveydenhuollon ympäristövastuun parantamiseen, mutta suurin vastuu on orgnisaatioiden johdolla. Ympäristövastuun edistäminen vaatii myös tukea ministeriöiltä ja muilta kansallisilta alan toimijoilta ja sidosryhmiltä.

Lisätiedot tutkimuksesta:

Larissa Niemi
larissa.niemi@utu.fi